Tekstit

työssäoppi jatkuu

Työpäivien jälkeen olemme olleet melko väsyneitä, emmekä ole jaksaneet tehdä kauheasti mitään. Olemme hengailleet Thamelissa, joka on Kathmandun keskus, käyneet syömässä, tehneet koulutehtäviä ja tutustuneet lähiympäristöön. Eikä Kathmandussa ole enää kauheasti tehtävää, kun olemme jo vierailleet läheiset temppelit. Onneksi viikonloppuisin ja pyhäpäivinä olemme ehtineet käymään tutustumassa muuallakin Nepalissa. Eräs keskiviikko työmme alkoi jo puolituntia aikasemmin. Kävelimme koululta noin puolituntia ja tulimme hienompaan ravintolaan, jonne Australialaiset opiskelija olivat järjestäneet oppilaille diskon. Voi että kun lapsilla oli mukavaa, tanssimme varmaan pari tuntia tuttuja ja tuntemattomia biisejä. Muuten päivät ovat olleet lähes samanlaisia. Aina välillä koululla on vapaaehtoistyöntekijöitä tai muita ihmisiä tutustumassa. Silloin lapset yleensä pitävät heille tanssiesityksiä.   Teemme oppilaiden vihkoihin tehtäviä, kuten yhdistystehtäviä tai mitä tämän väri

tutustumista, sairastelua, lomailua ja töitä

  Lapset tosiaankin rakastavat tanssia ja erilaisia leikkejä. Nepalissa muutenkin tanssikulttuuri on paljon hienompi kuin Suomessa. Sillä kaikki lapset osaavat tanssia edes joten kuten ja he osaavat tiettyjen laulujen tanssikoreografeja. Kun kävimme vierailulla lastenkodissa, jossa tytöt opettivat meille paikallisia tansseja, aivan mahtavaa! Lapset leikkivät samoja leikkejä, kuin Suomessakin leikitään, kuten tervapataa, mutta hieman omilla säännöillä tietenkin. Lapsilta ei vaadita aina hirveästi, sillä opettajat sanovat, ettei kehitysvammaisilta tarvitse vaatia, vaikka oppilaissa selvästi on potentiaalia parempiinkin suorituksiin. Esimerkiksi välillä koulutehtävät eivät kiinnosta oppilaita ja silloin opettajat vain sanovat, että niin tanssiminen on mukavampaa ja siitä he tykkäävät, eikä tehdä koulutehtäviä, niin eivät he sitten vaadi tekemäänkään tehtäviä. Toisaalta välillä sama oppilas, joka ei pienempien ryhmässä jaksanut keskittyä, sillä lähes kaikkien keskittyminen on

ensimmäiset viikot Nepalissa

    Olemme kaksi lähihoitajaopiskelijaa Suomen Diakoniaopistosta, Helsingistä. Idan suuntautuminen on lapset ja nuoret, joka on paikkamme vastaava koulutus, mutta kun kukaan muu Idan luokalta ei halunnut lähteä sain minäkin lähteä Nepaliin vaihtoon, vaikka minun, Alman, suuntautuminen on sairaanhoito ja huolenpito. Onneksi olen päässyt myös tekemään hieman myös oman suuntautumiseni opintoja vastaavia työtehtäviä. Olemme yhteensä kuusi viikkoa opiskelijavaihdossa Nepalissa. Työskentelemme Down lasten ja nuorten päiväkeskuksessa, opiskelijavaihtoomme kuuluu myös tutustumiskäynnit muissa koulun paikoissa. Muun muassa: huume- ja alkoholivieroitusklinikalla, lastenkodissa, Epsassa, jossa vammaiset aikuiset tekevät käsitöitä sekä entisten prostituoitujen turvatalossa, jossa he myös tekevät erilaisia käsitöitä ja niitä myydään Mahaguthi-kaupassa. Meillä on meidän koulusta kodinhuoltajaopiskelija työharjoittelussa lastenkodissa ja Turun kampukselta kaksi opiskelijaa harjoittelussa